Siirry pääsisältöön

Kyllä tekevälle töitä riittää!



Sain kesäksi töitä. Eikä tarvinnut kuin viisi vuotta työkokemusta alalta ja valmiutta muuttaa yli 400km päähän kotikunnasta. Helppoa, eikö? 

Sanonta ”kyllä tekevälle töitä riittää” pitää varmasti paikkaansa, kunhan ei puhuta palkkatyöstä. Tässä viimeisen viikon aikana tuttavien tarinoita kuunnellessa on konkreettisesti iskenyt päin kasvoja se, mistä yliopistossa teoreettisella tasolla päivät pitkät keskustellaan. Diplomi-insinöörin koulutus tai työkokemuskaan ei takaa yhtään mitään. 

Muutamia esimerkkejä siitä, mitä työelämä vuonna 2014 on. Kaverini oli töissä Nurmeksessa valtion virastossa. Vuosien palveluksen jälkeen oli kovasti lupailtu, että vuodenvaihteen jälkeen määräaikaisuus muutettaisi vakituiseksi työsuhteeksi. Toisinpa kuitenkin kävi, sillä työt loppuivat kokonaan. Reilun 3kk työttömyysajan jälkeen hänelle sitten tarjottiin työtä. Määräaikaisuutta, Turusta, 575km päästä. Eipä siinä kun asunnon etsintään ja töihin, hänellä kun poikamiehenä sellainen oli mahdollista. 

Toinen tuttava on puolestaan ollut kaupan alalla töissä useamman vuoden ja koittanut erittäin aktiivisesti etsiä töitä joko opiskelupaikkakunnalta tai kotipaikkakunnaltaan. Yhtään valehtelematta voin sanoa, että hän on laittanut parikymmentä hakemusta tämän vuoden aikana, mutta yksikään ei ole tärpännyt. Syynä ei voi olla kompetenssin puute. Todennäköisesti esteenä on se, että kaupan on edullisempaa ja helpompaa palkata vaikkapa 16-vuotias lukiolainen, jonka palkasta osan maksaa kunta. 

Maailma on muuttunut. Iseillämme ja äideillemme, nykyisille viisikymppisillä on vaikeuksia tajuta tätä. Ihmettelevät vaan kuinka veteliä nykynuoret ovat, kesät talvet maleksivat työttöminä, syljeskelevät kattoon ja pelaavat jotain Nintendoa. Missäköhän vaiheessa meinasivat hommata sen talon, Volvon ja kesämökin? 

Hienosti sanottuna palkkatyöhön perustuva yhteiskunta on sosiaalinen konstruktio. Se toimi mainiosti noin sadan vuoden ajan, mutta nyt tämä rakennelma on luhistumassa silmiemme edessä. Jokainen vähänkin uutisia seuraavia on varmasti kuullut, että Suomesta on viimeisen 10:n vuoden aikana kadonnut yli 100 000 teollista työpaikkaa. Julkinen sektori ei enää laajene, vaan lomauttaa. 

Palkkatyöhön perustuva yhteiskunta pystytään kyllä säilyttämään jos niin todella halutaan. Eri asia halutaanko oikeasti? Keinot kun ovat rajuja sekä työnantajapuolta niin kovasti suosivia, että saattaa suuremmat halut laantua.
-           
      Matti



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...
Lähetä kommentti
Lue lisää