Siirry pääsisältöön

Suomi, isänmaa



Tasa-arvo, demokratia, yhdenvertaisuus, hyvinvointivaltio, hyvä koulutusjärjestelmä, kristinusko, sotaveteraanit, Finlandia-hymni. Tuossa on asioita, joita juhlapuheissa toistetaan, kun puhutaan suomalaisuudesta. Kaikki ovat hienoja asioita ja arvoja, joita on syytä vaalia. Itse olen syntynyt vuonna 1987 ja minun sukupolvelleni nuo asiat ovat itsestäänselvyyksiä. Sitä edeltävälle eivät, joten kehitystä on tapahtunut. Näin itsenäisyyspäivänä asiaa kannattaa ainakin hetkeksi pysähtyä miettimään. 

Kansainvälisyys ja globalisoituminen ovat nykypäivän teemoja ja tärkeitä sellaisia. Nuo asiat kuitenkin pystyvät elämään rinnakkain vahvan kansallisvaltion kanssa. Suomalaisuuden ei tarvitse merkitä nurkkakuntaista eristäytymistä ja rallienglantia. Suomalaisuus on ennen kaikkea ajattelutapa ja mielenlaatu. Kuljettipa elämä minne hyvänsä, niin suomalaisuutta ei pidä unohtaa. 

Isänmaa ja itsenäisyys on minulle todella tärkeää ja tässä olen varmaankin ikäluokkani keskiarvoa kansallismielisempi. Finlandia-hymni, Maamme-laulu, Karjalaisten laulu, Nälkämaan laulu. Kaikki nuo saavat ihoni kananlihalle ja melkein kyyneleen silmäkulmaan. En myöskään voisi kuvitella muuttavani Suomesta pysyvästi muualle asumaan. Etenkin nuorempana suomalaisuus rakentui pitkälti urheilijoiden kautta. Lapsuuteni ja nuoruuteni suuria suomalaisia sankareita olivat muun muassa Tommi Mäkinen, Mika Häkkinen, Mika Myllylä, Samppa Lajunen ja tietysti Suomen lätkämaajoukkue. Oma kansallinen identiteetti rakentui heidän menestystään seuratessa. 

Täydellinen tahi ”valmis” tämä maa ei ole. Moni noista yllä mainituista suomalaisuuden arvoista on muutoksen kourissa ja suorastaan vaarassa. Jokainen voisikin miettiä tykönään, mitä voisi itse tehdä Suomen ja suomalaisuuden eteen. Jos ei muuta, niin maksaa ainakin verot kotimaahan ja aina silloin tällöin miettii mitä suomalaisuus itselle merkitsee. Itse olen ainakin valmis tekemään töitä Suomen ja suomalaisen hyvinvoinnin eteen, oli se titteli tulevaisuudessa sitten mikä hyvänsä.
Hyvää itsenäisyyspäivää!
-Matti

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...
Lähetä kommentti
Lue lisää